Aito halu oppia, sitoutuneisuus tavoitteiden saavuttamiseen, pitkäjänteisyys ja pieni määrä vanhemmiltasi perittyjä hyviä geenejä. Siinä on resepti oikeastaan minkä tahansa asian oppimiseen.
Mitä oppiminen vaatii?
Mitään et voi oppia, ellei todellista halua löydy. Tämän vuoksi kutsun itseäni ennemminkin opettajaksi, kuin valmentajaksi, sillä parhaimmillaankin pystyn opettamaan asioita vain jos vastapuoli, eli oppilas on halukas oppimaan. Kaikki eivät myöskään ole luotuja kaikkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että osa meistä menestyy paremmin kestävyyttä vaativissa lajeissa, toiset nopeutta. Toiset taas ovat luonnostaan notkeita ja pärjäävät todennäköisemmin lajeissa joissa siitä on hyötyä. Ja toiset loistavat jossain aivan muussa kuin urheilussa tai ylipäätään liikunnassa. Jokainen on kuitenkin luotu liikkumaan, siitä ei päästä mihinkään! Se millä tasolla, riippuu paljonkin yllä mainituista seikoista ja mm. omasta sosiaalisesta ympäristöstä. Jos sinua on vauvasta lähtien kannustettu liikkeeseen, olet todennäköisesti etulyöntiasemassa, jos vastassa on henkilö, joka löysi liikkumisen ilon vasta teini-iän jälkeisinä vuosina, tai jopa lähempänä keski-ikää.
Mieti, onko nykyinen sosiaalinen ympäristösi liikkeeseen kannustava, vai päinvastoin!? Mitäs jos juuri nyt hyppäät seinää vasten käsilläseisontaan, tai heität kehiin yllätyskyykyt. Mikä oli reaktio?
Motivaation määrä näkyy myös omassa harjoittelussani. Ne asiat joita haluaa tehdä, eivät vaadi lainkaan motivointia, mutta itselle esimerkiksi kestävyyslajit, joihin voi lukea vaikkapa juoksun, tai uinnin, on selkeästi haasteellisempia ylläpitää jatkuvuutta. Itselläni kyse on lähinnä siitä, että joudun priorisoimaan muut harjoitteet näiden ylitse, jolloin kaikki mitä päivittäisten harjoitteiden lisäksi tekisin, on extraa. Tämän vuoksi juoksu saattaa jäädä useiksi kuukausiksi pois, vaikka siitä itseasiassa nautin suuresti, varsinkin metsässä kirmaaminen tekee myös pääkopalle hyvää!
Harjoitellessa aina ei tarvitse olla hauskaa, mutta aina siitä tulisi jollain muotoa nauttia. Jos ei välittömästä tunteesta, niin ainakin harjoituksen jälkeen, kun se on tehty. Tähän auttaa puolestaan se, että tietää MIKSI jotain x asiaa tehdään, ei ainoastaan MITEN. Lisäksi onnistumisen tunne on oppimisessa mielestäni elinehto, jota ei voi ylikorostaa!
Tavoitteet
Ne saa ja pitääkin asettaa riittävän kauaksi. Usein jopa niin kauas, ettei niihin ihan itsekään siltä istumalta usko. Kunhan ne ovat sinun omasta toivelistastasi! Oleellista on ymmärtää, että matkan aikana tulee saavuttaa useita välietappeja ja juurikin nämä välitavoitteet ovat koko homman sydän. Luonnollisesti kaikki tulisi tapahtua systemaattisien progressioiden avulla ja suositeltavaa on ainakin aika-ajoin päästä ammattivalmentajan oppiin, jotta tarvittaessa väärä kurssi saataisiin käännettyä oikeille urille mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Tätä suosittelen myös meille valmentajille, ei ainoastaan urheilijoille ja kuntoilijoille (pahoittelut nimikkeistä). Oikeat progressiot mahdollistavat turvallisen ja samalla motivoivan harjoittelun, sillä mikään ei ole masentavampaa kuin yrittää tehdä jotain sellaista, jossa epäonnistut suurimman osan ajasta. Pahimmassa tapauksessa hajotat paikkasi, jolloin harjoittelu alkaa aina alusta ja jopa lähtötasoa alempaa.
Practice as little as needed, move and play as much as possible!
Välillä törmään harjoitusohjelmiin, jossa harjoittelumäärät hipovat 4-5 tuntia / päivä. Kyllä, joka ikinen päivä! Itse en henkilökohtaisesti näe tuollaisessa mitään järkeä, ellei kyseessä ole ammattiurheilija, tai henkilö ei ole öljyperillinen / muuten vain työtä vieroksuva, jolla on mahdollisuus harjoitella kaksi kertaa päivässä ja lopun hereilläoloajasta miettiä, että mitäpä sitä söisi. Jos taas kaikki liike lasketaan tuohon mukaan, eli työpäivän aikana tehdyt mobilisoinnit ja muut kevyet liikkuvuusharjoitteet, käveleminen jne. Silloin tuo täyttyy helpostikin ja nyt päästään siihen oleelliseen, eli päivittäiseen aktiivisuuteen. Mitä enemmän, sen parempi! Täytä päiväsi pienillä 1-5 minuutin pyrähdyksillä, joiden aikana voit vetreyttää selkärankaa, availla lantiota istumalla kyykyssä tai roikkumalla tangossa ja siten pitämällä olkapäät ja yläselän aktiivisena. Tai vaikkapa ihan kirjaimellisesti otat pieniä juoksupyrähdyksiä. Mikäs sen hauskempi näky, kuin bisnesmies Armanin puku päällä ottamassa 10 metrin viivajuoksuja! Pidä huolta, ettet olisi ihan jämähtäneenä yli puolta tuntia, nukkuminen poisluettuna. Tämän päivittäisen liikkeen lisäksi tasostasi ja tavoitteistasi riippuen, 3-7 harjoitusta viikossa, joista osa on kestoltaan vähän pidempiä (+2h) ja osa lyhyempiä (alle 60 min).
Panosta laatuun, loppu tulee itsestään! Hosumalla ei tule kuin niitä kuuluisia lapsia…
Progressiot kuntoon
Ensimmäinen asia harjoittelussa on löytää itselleen tai oppilaalleen sopiva taso harjoitteluun. Jos tavoite on käsilläseisonta, niin osalle alkuvaiheessa harjoittelu tarkoittaa lattialla tehtäviä asentoharjoitteita, ranteiden vahvistelua ja maksimissaan lyhyitä pitoja kasvot seinää vasten.
Silloin kun harjoitellaan, tulisi aina pyrkiä täydellisyyteen.Sitä ei tarvitse saavuttaa, mutta jos siitä jo lähtökohtaisesti tingitään, niin silloin lopputulos on todennäköisesti aivan jotain muuta, kuin mihin pyrittiin. Jos tekniikka ja liikkeen puhtaus ei pysy asetetuissa raameissa, on syytä liikkua progressioissa kohti helpompaa päätä.
Itseäni esimerkkinä käyttäen, olen viime ajat panostanut määrällisesti eniten käsilläseisontaan. Sitä on jaksoista riippuen ollut 3-6 harjoituksessa / viikko. Vakaa yhden käden käsilläseisonta on itselläni The tavoite, eikä sitä todennäköisesti saavuta alle tuon harjoittelumäärän. Toki osa pystyy, mutta kyseessä on yksi haastavimpia kehonhallintaa vaativia liikkeitä, joka yksinkertaisesti vaatii satoja työtunteja. Uskon, että vakaa yhden käden käsilläseisonta on hallussa tämän vuoden aikana, jos vain saan pidettyä ranteet ja muut paikat terveessä kunnossa. Pystyn jo seisomaan yhdellä kädellä, mutta jotta saisin siitä yhtä rutiininomaisen asian, kuin vaikkapa etunojapunnerrus, vaatii se vielä paljon työtä. Sen pidemmälle en todennäköisesti tule käsilläseisonnassa jatkamaan, osittain omista fyysisistä rajoitteista johtuen ja osittain sen vuoksi, että haluan kehittyä myös muissa asioissa. Jos saan tekniikan kohdilleen, niin silloin on jo paljon helpompi tuoda eri elementtejä yhden käden varassa tehtyihin seisontoihin, esimerkiksi liikkuvuutta kehittämällä ja siten mahdollistaa erilaiset asennot kahden, tai yhden käden varassa. Tärkeintä on teknisesti ja laadullisesti hyvä pohja, eli käsilläseisonta!
Pilkun viilaaminen on hyvästä – tiettyyn pisteeseen saakka
Olen pyrkinyt pikkutarkkaan työskentelyyn, koska tiedän sen olevan pitkällä jänteellä nopeampi tie ja vältyn toivon mukaan ainakin pahimmilta loukkaantumisilta ja rasitusvammoilta. 100% niiltä ei voi välttyä, mutta tyhmimmät ja turhimmat on mahdollista karsia pois panostamalla teknisesti puhtaaseen tekemiseen. Useaan otteeseen olen joutunut palaamaan progressioissa takaisinpäin, eikä se ole häpeän paikka. Päinvastoin, se on itsesuojeluvaisto, jota kannattaa kuunnella.
Käsilläseisontapunnerrus ja ns. Hollow back press, jossa laskeudutaan vaakatasoon ja sieltä takaisin ylös käsilläseisontaan, on ollut yksi pitkän aikavälin tavoitteista. Sen harjoitteluun en ole juurikaan käyttänyt aikaa. Olen tehnyt puhtaita käsilläseisontapunnerruksia tasaisesti ympäri vuoden suhteellisen helpoilla progressiotasoilla, välillä vähän enemmän niihin panostaen ja niiden lisäksi hionut liikkeen heikkoja kohtia. Käytännössä harjoitellut niin vähän kuin tarvetta. Ja kuin taikatemppu, keho adaptoituu tähän, luoden uusia yhteyksiä aivojen ja lihasten välillä. Hermotus paranee ja jokin asia, joka oli vielä hetki sitten mahdotonta, onkin nyt mahdollista. Ei täydellistä lähimainkaan, mutta nyt sitä lähdetään hiomaan kohti täydellisyyttä. Onnistuneen suorituksen jälkeen mielelläkään ei ole enää tekosyitä liikkeen suorittamiseen!
Kaikki loppuaika meneekin sitten fiilistellessä ja ”leikkiessä”. Miksi? Koska tekninen puurtaminen on henkisesti haastavaa ja ellei sen vastapainona ole pehmeämpää tekemistä, alkaa savu nousta hyvinkin nopeasti korvista. Tämän vuoksi niin moni heittää hanskat tiskiin. Viilaa siis pilkkua, mutta muista pitää se pehmeämpi improvisaatiopuoli myös mukana harjoittelussa!
Movement System Method – työkalu opettamiseen ja oppimiseen
Lanseerasin alkuvuodesta koulutuskokonaisuuden, joka on nimeltään Movement System Method. Siinä on luonnollisesti paljon samaa, mitä aikaisemmat koulutukset ovat sisältäneet, mutta uusi rakenne on entistä monipuolisempi antaen tärkeitä työkaluja niin alkupään progressioihin,kuin loppupäähän. Myös täysin uusia koulutusosia on uudistuksen myötä syntynyt ja niistä Movement & Mobility Coach Level 1 on päivänvalon jo nähnytkin. Myöhemmin syksyllä vedetään ensimmäiset GST ( gymnastic strength training) ja Plyometrics & Acrabatics -koulutukset, joissa minulla on apuna mm. akrobatian ammattilaisia.
Sinun ei tarvitse olla valmentaja hyötyäksesi Movement System Methodin sisällöstä! Lähes puolet koulutuksiin osallistuvista ovat omaksi ilokseen harjoittelevia.
Käsilläseisonnasta tulen pitämään vuosittain viikonlopun pituisia workshop -henkisiä koulutuksia, joiden tarkoitus on tarjota eritasoisille käsilläseisonnan opettelijoille mahdollisuuden tulla hakemaan tarvittavia vinkkejä ja uusia juttuja 1-2 kertaa vuodessa oman harjoittelunsa tueksi. Näiden lisäksi aloitan kevään aikana muutamia pienryhmiä myös käsilläseisonnasta.
Olen huomannut tämän erittäin tärkeäksi omassa harjoittelussani ja lähden jälleen helmikuun lopussa Yuval Ayalonin viisipäiväiselle käsilläseisontakurssille Thaimaahan. Siellä harjoitellaan 7h päivässä, joka on luonnollisesti aika extreme, mutta toisaalta tuon viiden päivän ajan ei tarvitse ajatella muutakuin yhden tai kahden käden varassa tasapainoilua, syömistä, nukkumista ja välillä tietenkin käydä meressä uimassa. Muutaman päivän varasin ihan pelkästään lepäämiseen! 
Kevään aikana tulee paljon uutta koulutusten lisäksi. Tulemme avaamaan täysin uudistetun Movement Centerin, jossa pystymme jatkossa tarjoamaan entistä parempaa opetusta pienryhmien,avoimien tuntien ja online -valmennuksen kautta.
Opetusta intensiivikurssien muodossa, paikallisesti saleilla ja etänä verkossa – valitse itsellesi sopivin muoto!
Ammattivalmentajamme ja uudenlainen valmennusmalli tarjoavat mielestäni parhaan mahdollisen lopputuloksen, jota voi toivoa. Kaikki perustuu mahdollisimman yksilölliseen opetukseen, jonka vuoksi tarjoamme kattavan setin erilaisia pienryhmävaihtoehtoja joista valita. Tarpeen mukaan käytämme myös yksilövalmennusta ja tarjonnasta löytyy varmasti monelle vähän kokeneemmallekin uutta inspiraatiota harjoitteluun! Pienryhmien lisäksi voit jatkaa harjoittelua avoimilla tunneilla Movement Centerissä, tai vaihtoehtoisesti hankkia oikeudet online -valmennusmateriaaliin, johon lanseeraamme ihan oman mobiilisovelluksen kevään aikana.
Kaikesta tulee lisää tietoa, mutta punainen lanka kokonaisuudessa on, että jatkossa tieto olisi saatavilla entistä paremmin ja harjoittelu olisi mahdollista toteuttaa haluamassaan paikassa, riittävän opastuksen siivittäminä! Myös muut terveellisen elämän osa-alueet tullaan huomioimaan jatkossa ja mm. ravitsemuksesta tulemme järjestämään luentoja, valmennusryhmiä, sekä jossain vaiheessa myös verkkovalmennusta.
Uudet kevään 2016 pienryhmät tulevat tarjolle lähiviikkoina. Hyvää kevättalvea kaikille ja nähdään jossain muodossa harjoittelun merkeissä!
OTA MEIHIN YHTEYTTÄ TÄYTTÄMÄLLÄ LOMAKE
The post Oletko valmis oppimaan uutta? appeared first on CompactFit.